Terve taas. Uusi päivä, uudet kujeet. Siis teille. Minä vielä kirjoittelen tätä samalta istumalta kuin edellistä postausta. Tai pitäisköhän käyttää paikallisten sanontaa: ”Another day, another dollar.” Sanonnat on mukavia kielikäännöksiä. Esim. ”Parempi pyy pivossa kuin kymmenen oksalla” taipuu mukavasti muotoon. ”Rather have one partridge on the dinner table than ten sitting on a branch.”
Mutta asiaan. Moni, tai ehkä joku voi mielessään kysyä, miksi kukaan haluaisi muuttaa pois Moose Factoryn pariisisaarelta. No lyhyesti, ei se nyt mikään paratiisisaari ole. Ennenkuin aloitan valituksen, haluan teroittaa, että päällimmäiset muistot Moose Factorysta ovat positiivisia. Tutustuin viimeisen vuoden aikana tosi mahtaviin ihmisiin ja ystäviin, sain paljon hienoja kokemuksia, uuden suunnan työuralle ja paljon tarinoita kerrottavaksi. Kaiken kaikkiaan Moose Factory on todella ainutlaatuinen paikka, jota tulee ikävä. En todellakaan kadu sinne muuttoa, vaikkei kaikki siellä nyt ihan nappiin mennytkään.
Iso syy pois muuttoon on työtilanne. Sieltä ei vaan löytynyt mielekästä vakituista hommaa, joka palkitsisi myös rahallisesti. Työelämässä kaikkein turhauttavinta oli, että avoimia ookoo työpaikkoja oli ihan mukavasti ja niihin tuli haettua. Kerta toisensa jälkeen työpaikka kuitenkin annettiin paikalliselle hakijalle. Ja useaan otteeseen tunsin, että se joka työn sai ei ollut yhtä hyvä hakija kuin minä. Kertaalleen hain työtä nuorten yrittäjyyskoulutusohjelmassa. Työpaikkaan vaadittiin yliopistotason koulutusta kaupan ja yrittäjyyden alalta, löytyy. Paikan sai lukion kesken jättänyt henkilö, jolta ei tuo työ ole sujunut. Aloin siis hakea hommia muualta ja ei ollut vaikea tehdä muuttopäätöstä kun joku pyysi töihin, eikä tarvinut anella eikä hakata päätä seinään. Ironista tässä on se, että alkoi tulla kaiken maailman työtarjouksia joka luukusta, kun sana alkoi levitä Juhon muuttoaikeista.
Toinen tärkeä syy poismuuttoon oli ihan perusjaksaminen. Moose Factorya on tammikuusta lähtien koskettanut noin 15 tragediaa. Listalla on ainakin tusinan verran itsemurhia, joista seitsemässä uhri on ollut alle 20v, nuorin 16-vuotias. Kaiken huippu oli, kun parikymppinen mies murhasi oman veljensä. Tämä tapahtui Timminsissä, mutta pojat olivat Moose Factorystä. Listlta lyötyy myös tapaturmia ja onnettomuuksia.
Ehkä tärkein syy muutolle on kuitenkin Beckyn työ. Vaimolla on töitä, mutta ihan liikaa. Ja työtaakka senkun kasvaa. Ja meillä tuli mitta täyteen. Asiaa otettiin johtoportaan kanssa esille useaan otteeseen ja vastausket vaihtelivat välillä ”Me ytritetään tehdä asialle jotain, älä ressaa” – ”Toimenkuvat muuttuu, älä ressaa.” No jos toimenkuva muuttuu tarpeeksi, niin työntekijäkin saattaa vaihtua.
Puhuisin paskaa, jos väittäisin ettei uuden työpaikan sijainnilla Kalliovuorten keskellä olisi mitään vaikutusta muuttopäätökselle. Saman homman olisin saanut vaikka Timminsistä, Shania Twainin kottikulmilta. Kaikki, jotka mut tuntee tietää miten paljon lumilautailu merkitsee mulle. Nyt sitä saa sitten harrastaa täysin siemauksin. Kolmen tunnin ajomatkan päässä on noin 10 isoa hiihtokeskusta ja loputtomat takamaastolaskupaikat. Siitä asti, kun laitoin ekaa kertaa Vuolletin Villen Burton Airin jalkoihin kiinni, on unelmana ollut, että joskus muutan vuorille. Ja nyt tuo unelma toteutuu.
Viimeisin syy muutolle ovat pitkän tähtäimen urasuunnitelmat. Pitemmän ajan on mielessä ollut, että onkoha tämä Juho tarkoitettu toimistohommiin. Vielä ei ole sellaista työpöytää löytynyt, minkä takana minä viihtyisin. Aina on ollut mukavampaa työssä, jossa on ruumis myös käytössä, jossa on ”tarkoitusta” ja haastetta. Ja nyt se homma on löytynyt. Taas lisää arjen ironiaa: Äijä käy koulua vuosikymmenet ja repii maisterin paperit ja eräänä päivänä tajuaa, että ”mustahan tulee palomies”.
Moose Factoryssa liityin paikalliseen vapaapalokuntaan ihan harrastusmielessä. Aika äkkiä tajusin, että palomiehen työ täyttää kaikki nuo yllämainitut vaatimukset. Siihen, kun vielä lisää sen, että olen koko ikäni ollut vähän ronki adrenaliinille, niin avot! Uudella kotipaikalla on palo ja pelastuskoulu, johon tulee haettua, kunhan saa vähän rahaa kasaan. BC:n sisäosissa on joka kesä suuret metsäpalot, jotka työllistävät paljon porukkaa ja tarjoavat kokemusta palomiesten aluille.
Noihin syihin kun lisää Moose Factoryn korkean hintatason, omistusasuntojen vähyyden ja sisäsiittoisuuden, ja sen että Becky sukulaiset ovat paljon lähenpänä BC:a kuin Ontariota, niin huomaa miten tämä ympyrä alkaa sulkeutumaan, ja missä on perusteet muutolle.
Loppuun voi todeta, että toivottavasti tämä muutto on jollain tapaa lopullinen. Alkaa matkalaukkuelämä jo vähän nyppiä.
