Tuskin kukaan yllättyy siitä, että Moose Factoryn ympristössä on loputtomasti luonnonantimia ja ihmisten elämä pyörii pitkälle ulkoilmaharrastusten ympärillä. Paikalliselle intiaaniväestölle luoto on tärkein osa elämää. Kalastus ja metsästys ovat elämäntapa, eikä harrastus.
Itsekin koin jonkinlaisen uudelleensyntymisen kalastuksen parissa. Pikkupoikana kävin kalassa paljon, mutta se harrastus jäi muiden tieltä pois. Syitä ei ole vaikea etsiä. Kalasaaliit harvemmin olivat kummoisia, siimat oli koko ajan sykkyrällä. Ja moniko on tavannut nättejä ja mukavia tyttöjä kalareissuilla?
Mutta Moose Factoryssa virvelin ja uistinten osto oli välttämättömyys. Kesällä tuli tehtyä muutama tosi hieno kalareissu. Noilla reissuilla näin muutakin villielämää kuin kaloja. Karhuja, norppia, kotkia, kalasääksiä, kettuja ynnä muita on piirtynyt verkkokalvoille ja kameran muistikortille.
Useimmiten reissasin luonnossa Gary-nimisen ukkelin kanssa. Gary on kaverini isä, joka on töissä Moose Factoryn ruokakaupassa. Hauska veijari, puoliksi intiaani, puoliksi valkoinen mies joka sai alkuperäiskansastatuksen vasta aikuisiällä. Nuorena miehenä Gary olin rapajuoppo, joka lopetti viinan juonnin 30 vuotta sitten kertalaakista ja sen jälkeen on korkki pysynyt kiinni ilman poikkeusta. Viime vuosina Gary on saanut pari sydäriä ja aivoinfarktia, mitkä ovat johtaneet änkytykseen, nykimiseen ja yleisesti hätäseen luonteeseen. Tuohon, kun lisää omituisen huumorintajun ja vähintäänkin oudot sosiaaliset taidot tuloksena on kaveri, jonka seurassa ei tylsää hetkeä ole. Esim. Gary on itse rakentanut talonsa, josta on hyvin ylpeä. Tuo ”talo” on jämäpaloista tehty mökki, joka ei ole kummoinen katseltava. Mutta koti mikä koti. Kotia ja Garyn eräleiriä koristavat merimiesliput. Miksi? En tiedä. Viimeisen tempaus on Garyn filippiiniläinen kirjeenvaihtotyttökaveri, jota Gary pyysi vaimokseen. Vastaus oli kyllä ja tyttö on nyt matkalla Kanadaan. Saapa nähdä...
