Meidän kotitalo talvella.
Kotikatu ennen...
... ja jälkeen
Pihalla kuin talonmies. Lunta yön aikana noin metri. Lapioidessa meni sitten noin viisi tuntia.
Ennen...
...jälkeen
Jäätie on siis aika houkuttelevan näköinen. Jokeen vaikuttaa nousuvesi aika vahvasti. Talvella, vaikka on kuinka kylmää, nouseva vesi tulee tielle aika tiheään. Muutaman kerran on ollut aika mielenkiintoisia tilanteita tuolla jäätiellä. Esim. viimeinen autotaksikyyti oli aika jännä. Koko matka oli vettä jään päällä noin puoli metriä ja rupes mietityttään, että millonhan varpaat kastuu. Sen jälkeen mootorikelkat kulki jään yli vielä viikkoja. Tuo alempi kuva on, kevättulvien aikaan, kun jäät lopulta lähti. Vesi nousi noin neljästä kuuteen metriä. Viime vuonna oli kuulemma pahempi tulva. Oli saari jäädä kokonaan veden alle.
Lumimajaa kyhäämässä takapihalle. Taisi eksyä päällysmies myös paikalle.
Sama maja sisältä. Tuossa luolassa ei tullut valitetavasti nukuttua, ehkä ensi talvena.
Varoitus. Alla olevat kuvat saattavat aiheuttaa ihastusta ja oivoi-huudahduksia varsinkin naispuolisilta lukijoilta. Kun olin helmikuun lopussa Jenkeissä lumilautareissulla, Becky hankki meille koiranpennun. Tuo oli koko ajan meidän suunnitelmissa. Toteutus oli kuitenkin vähän erilainen kuin odotettiin. Becky oli työpaikallaan kertonut, että tykkää koirista. Itse olin takamaastossa ilman mitään yhteyttä ulkomaailmaan. Pari päivää myöhemmin tuli joku ukkeli koputtelemaan ovelle:
- Päivää. Tässä on nyt sulle koira.
- No hei. Mitäs kummaa..?
- Kuulin, että tykkäät koirista. Tässä tämä nyt on.
- No niin tykkään, onpas söpö. En kyllä tiedä voinko ottaa. Pitää ensin kysyä Juholta, että mitä mieltä se on. Ja se on tavoittamattomissa lauantaihin asti.
- Ymmärrän. Ota nyt kuitenkin koira yhdeksi yöksi, niin selviää että tykkäätkö siitä. (aikasmoinen myyntimies!)
- Okei, mutta tule huomenna hakemaan pois.
- Selvä.
Kun tulin Idahon metsistä takaisin puhelimen äärelle, soitin kotiin:
- Moi. Kaikki on OK. Takasin ollaan, kaikki meni hienosti.
- Kiva.... Tuota Juho...
- Mitä?
- Saanko ottaa koiran? Olisi tosi söötti pentu tiedossa.
- No kai se passaa, ajattelin itsekin...
- No hyvä, nimittäin se koira on jo täällä.
- Selvä. Moi.
Nuppu ihan pienenä.
Nuppu ja sen sisko, joka paleltui talvella.
Omistaja on pikkutyttö, jonka vaari pitää huolta perheestä. Vaari oli poissa paikkakunnalta ja tytön äiti oli vähän ryypyllä. Koira jäi sitten ilman hoivaa ja paleltui tämän perhedraaman myötä. Ihan arkipäivää täällä ottaen huomioon paikallisväestön sosiaaliset ongelmat.
Nuppu hieman paremman kuvaajan silmin.
Tässä Juho esittää eräjorman taitoja paikalliselle väestölle. Juuri, kun tämä kuva otettiin, nuo tytöt alkoivat ohjeistamaan tulen teosta. "Tiedätkö mikä toimii hyvin tulen teossa?" Oletin vastauksen olevan kuivat risut, naava ja tuohi, tai joku eksoottinen inkkarikikka. "Laatikkopahvi, ja nakkaa vähän bensaa perään, jos ei muuten syty." Eli hyvin on perinteet säilyny täällä.
Whiskeyjack on linnun englanninkielinen nimi. Tietääkö kukaan suomeksi? Tosi uteliaita kavereita. Tulee syömään murusia jopa kädestä.
Sinclairin leiri erämaassa.
Sama sisältä.
Jäiden lähtöä ennen tulvia.
Koira jäiden lähdön aikaan.
Jäiden lähdön aikaan kuljetaan helikopterilla. Jäät on jo lähteneet, mutta sain bonusreissun helikopterifirmalta, missä olin töissä. Tässä ilmakuvaa kotisaaresta.
Tuolla bonusreissulla käytiin sorsametsällä. Ennen...
...jälkeen.
Täällä metsästys on ehkä näkvin osa vanhaa kulttuuria, joka on vielä olemassa. Joka kevät koulut menevät kiinni muutamaksi viikoksi, että lapset pääsevät mukaan metsälle ja oppimaan vanhoja tapoja. Haulikko on kuitenkin syrjäyttänyt jousipyssyn. Muutenkin kevätmetsästyksen aikana kylä on aika autio, koska kaikki ovat puskassa. Keväällä metsästetään hanhea ja sorsaa. Syksyllä lisäksi hirveä. Ansoilla saalistetaan myös majavia, jäiksiä ja saukkoja yms. nahkojen takia. Toki majavaa ja jänistä myls syödään. En ole vielä maistanut.
Ja jäiden lähdön jälkeen kulkee venetaksi. Kuvassa Becky, jos joku ei tunne.
Tuoretta kuvaa Juhosta.
Koiran kanssa saaren luontopolulla. Luontopolku menee mukavasti suoraan kaatopaikalle. Kukahan turisminero on tuon idean takana...
Alla muutama kuva Jenkkien reissulta. Laskureissun kuvia luvassa lisää, kunhan kirjoitan stoorit kuvien mukaan.
Portlandissa oli tämänniminen ateljee-sisustuskauppa. Tarkan markan miehenä en mennyt sisälle.
Mount Hood, Oregon. Kuva otettu White Salmon-nimisestä pikkukaupungista Washingtonin osavaltion puolelta.
White Salmonin katukuvaa. Hiljaista oli.
Kiitos,
-Juho
